Maite Alberdin elokuva
Salainen agentti vanhainkodissa (El agente topo, 2020) taiteilee dokumentaarisuuden ja fiktiivisyyden rajapinnassa. Alussa chileläinen yksityisetsivä haluaa palkata vanhuksen, jonka tehtävänä on toimia agenttina vanhainkodissa. Tytär haluaa selvittää, miten äiti voi, millaista hoito on ja varastetaanko äidin tavaroita. Työpaikkahaastattelun tuloksena ”agentiksi” valikoituu herramies Sergio (Sergio Chamy), joka koulutetaan lähettämään salaisia viestejä vanhainkodin touhuista. Alku on hauska ja vangitseva, ja kännykkäharjoitusten lomassa paljastuu myös dokumentin kuvausryhmä. Ratkaisu on epäilemättä oikea, sillä agenttitarina voisi johtaa katsomaan elokuvaa liiaksikin fiktiona. Viimeistään nyt katsojalle on selvää, että elokuvasta tulee dokumentti vanhusten elämästä.
Salainen agentti vanhainkodissa on vahvimmillaan esitellessään vanhainkodin henkilögalleriaa. Sergion persoona ihastuttaa hoitokodin asukkeja, romanssejakin syntyy. Samalla rakentuu traaginen kuva siitä yksinäisyydestä, jonka keskellä vanhukset elävät. He kaipaavat sukulaisiaan ja taistelevat unohtamista, ja unohtumista, vastaan. Erityisen mieleenpainuva on herkkä leskirouva, jota muistin kadottaminen ahdistaa ja jolle Sergio tuo vähän lohtua. Viimeisenä raporttinaan ulkomaailmaan Sergio kertoo, ettei ole löytänyt muuta epäkohtaa kuin vanhusten yksinäisyyden, jota sukulaiset voisivat helpottaa. Koskettava on aivan viimeinen kohtaus, jossa agentin tehtävä on täytetty. Hän joutuu lähtemään ja jättämään uudet ystävänsä.
Salainen agentti vanhainkodissa on herkkä, ajatuksia herättävä kuvaus vanhuudesta ja taistelusta yksinäisyyttä vastaan. Elokuva sai ensi-iltansa kesällä 2020, ja se on viimeistelty vähän ennen maailmanlaajuista koronapandemiaa. Katsoessa ei voi olla ajattelematta, mitä San Franciscon vanhainkodin asukkaille on mahtanut tapahtua tänä hulluna vuotena.
